The Battle of Britain, eli taistelu Britanniasta, käytiin kun Natsi-Saksan Luftwaffe yritti voittaa ilmaherruuden Britannian Royal Air Force'lta Etelä-Englannissa ja kanaalin ilmatilassa, jotta Saksan meri- ja maajoukot pääsisivät suorittamaan maihinnousun ja näin valloittamaan Britannian. Briteille sota kesti 10.7.-31.10.1940. Saksalaisten sotiminen alkoi virallisesti 13.elokuuta, päivänä joka tunnetaan myös nimellä Adlertag, joka on suomeksi kotkapäivä.
Menestyksen avain Luftwaffelle olisi ollut RAF’n fighter force'n tuhoaminen. Päinvastoin, Britannian ilmavoimien Fighter Commandille menestyksen avain oli vaikeuttaa pommituksia ja aiheuttaa tappiota Saksalle, mieluiten ennen kuin Saksan koneiden kohde oli saavutettu. Sotaretkeen kuului kuitenkin useita eri vaiheita. Taistelun kehittyessä, Luftwaffe hyökkäsi kohteisiin liikkuen aina vain enemmän ja enemmän kohti sisämaata, rannikkomerenkulkuvälineistöstä kohti taistelulentokenttiä ja tutka-asemia, 11 ryhmän sektorilentokenttiä ja lopulta Lontooseen.
Taistelun ratkaiseva vaihe oli 24.elokuuta - 15.syyskuuta. Britannian ilmavoimien Fighter Command oli lähellä hävitä taistelun, kun sen tärkeät sektorilentokentät Lontoon ympärillä joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Ratkaiseva käänne tapahtui 7.syyskuuta kun Luftwaffe käänsi huomionsa pääkaupunkiin. Tämä taktinen kömmähdys mahdollisti Fighter Commandin palautua voimiinsa ripeästi aiheuttaakseen, 15.syyskuuta, Saksalle tappioita jotka riittivät todistamaan sen, että taistelua on mahdotonta voittaa. Taistelu Britanniasta päättyi siis lopulta brittien voittoon.
1940 STRATEGINEN TILANNE
Keväällä 1940 saksalaiset joukot olivat pyyhkäisseet lähes koko Länsi-Euroopan yli niin nopeasti, että kesäkuun loppupuolella vastarinta oli hiipunut olemattomiin. Ainoastaan Britannia seisoi Saksan koko mantereen herruuden tiellä. Adolf Hitler odotti Britannian antautuvan. Britit kuitenkin pääministeri Winston Churchillin johtamana olivat jo päättäneet taistella.
Ranskan nujerruttua 22. kesäkuuta, britit ajattelivat saksalaisten hyökkäyksen olevan välitön uhka ja tilanteen olevan sillä hetkellä erittäin vakava. Saksan miehittämän suuren rannikkoalueen vuoksi alettiin pelätä vielä voimakkaampaa hyökkäystä Saksalta kuin ennen.
Hitler ei kuitenkaan päättänyt edetä valloituksissaan Britanniaan kuin vasta 16. heinäkuuta. Ennen kuin valloitus voisi onnistua olisi Natsi-Saksan välttämätöntä saada haltuunsa Etelä-Englannin ja kanaalin ilmojenherruus niin pitkäksi aikaa että Saksan merivoimat ja maavoimat voisivat suorittaa maihinnousun. Maihinnousua kutsuttiin nimellä Unternehmen Seelöwe, eli suomeksi Operaatio Merileijona. Tämä tavoite saavutettaisiin tuhoamalla RAF’in fighter force-osasto.
THE BLITZ (=Salama) - brittiläisten kaupunkien pommitukset
7. Syyskuuta tehtiin ensimmäinen merkittävä kaupunkien pommitus, sitä brittiläiset kutsuvat nimellä the Blitz. Blitz kesti 7.syyskuuta - 10.toukokuuta, jona Luftwaffe pommitti useita brittiläisiä kaupunkeja. Salama iski useampaan kaupunkiin, mutta se alkoi Lontoon pommituksesta 76 peräkkäisen yön aikana. Saksalaisten yöpommitukset sujuivat luontevasti, koska Luftwaffen pommituslentäjät koulutettiin toimimaan myös pelkkien mittarien varassa eli myös öisin. Brittien vastarinta öisin oli varsin vaatimatonta. Toukokuun loppuun mennessä yli 40.000 siviiliä, puolet heistä lontoolaisia, olivat kuolleet pommituksissa, ja ainoastaan Lontoo mukaan lukien oli yli miljoonia taloja tuhoutunut tai vaurioitunut pommituksissa. Bootle ja Hull kuuluivat pahiten vaurioituneisiin kaupunkeihin heti Lontoon jälkeen, sillä niissä suurin osa taloista oli tuhottu tai tehty asuinkelvottomiksi.
Nämä pommitukset eivät kuitenkaan saavuttaneet tavoitettaan saada britit antautumaan. Toukokuussa 1941 välitön Britannian valtaamisuhka oli jo ohi, sillä Hitler keskitty Operaatio Barbarossaan joka suuntautui itään. Tämän jälkeen ei Saksa enää onnistunut pommittamaan Britanniaa yhtä suurella voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti